THE LAZYTRAINS
(omakustanne)
Nykyään tuntuu, että lähes jokaisen levyarvion yhteyteen pitää näppäillä maininta, että tämä pumppu on osallistunut European Bues Challengeen, ”blues-Euroviisuihin”. Näin siis tälläkin kertaa, nelikko on ollut mukana edustamassa kotimaataan Kreikkaa. Maria Ioannidovilla on vahva persoonallinen ääni, jota hän myös uskaltaa käyttää. Peter Kovtrobis toimii kitaristina, Lefteris Katsas basistina ja Eleni Fisaki rumpalina. Tämän debyytin jälkeen on ryhmä julkituonut jo ainakin yhden uuden levyn.
Yhtye on muovannut yhdessä varsin omaperäisen soundin, bluesia tämä ei sinällään ole, eikä ainakaan rockbluesia. Osasia on poimittu monista juurimusiikin alalajeista. Kiekon eka biisi on myös selkeästi levyn paras: I Don’t Need No Money ui eetteriin esikuvinaan r&b:n leidit ja mikstuurassa sotketaan sopivassa määrin jatsillista iskelmää, rockabillyä sekä rautalankasoundeja.
Jostakin on londattu kovin tutulta kuulostava riffi viemään Liaria eteenpäin ja tämän voisi helposti ajatella jonkun Saden esitykseksi. Kepeästi poppaava jatsishuffle Tell Me Lover peilaa kaikuja uusvanhasta nyky-r&b:stä. Jotenkin alkaa tuntua, että touhu on suunnattu ns. high societylle, meno on hienostelevaa, snobistista suorastaan. Materiaaliin tarvittaisiin kunnolla räkää ja isolla kauhalla annosteltuna. Samoilla määreillä voi kuvata myöskin Who’s Gonna Love You Tonight? -viisua. Selkeää riman nostoa on kuultavissa näppärällä shufflella Will You Be?
Marinadista lähtee lopullisesti maku, kun Give Me Wingsillä koitetaan singer-songwriter -tyyppistä ratkaisua. Bonusosion kaksi liveraitaa ovat ”rankka” poppis-rock Ain’t This Kind Of Woman ja pitkä happorock I Feel Blue, joka luo muistumia Janis Joplinista.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
